Karvaa pukkaa!

Seuraavasta panoraamakuvasta ilmenee hyvin kuinka Unski kasvaa päivä päivältä niin kokoa kuin karvaa... Harmi, ettemme voi olla seuraamassa sitä vielä... Kuvat 25.7.-29.8.2008 (Kin-Sei Kennel).

(klikkaa kuvaa!)

Vakuutusvertailua

Nyt olen saanut viideltä yhtiöltä lemmikkieläinvakuutustarjoukset (huh mikä sana!) jotka ovat seuraavanlaisia:

	vuosimaksu	omavastuu	enimmäiskorvaus/ vakuutuskausi:
Fennia	126,99 €	42 €	1 000 €
Pohjola	232,73 €	25 % (min. 70 €)*	978 €
Turva	204,40 €	50 €	673 €
Tapiola	238 €	?	?
If	174,81 €	?	?

Huomaa, että muistaakseni kaikki yllä olevista vaativat kotivakuutuksen olevan itseltään. Ehtoja tutkiessani en löytänyt suuria eroja.

Jalostus on murhaa!

Vaimoni löysi tänään netistä Pedigree Dog Exposed-nimisen BBC:n dokumentin (2008) jalostuksesta ja vaikka näin vain se loppuosan, niin se pysäytti miettimään mitä helv... ihmettä mietin, kun luovuin periaatteestani ottaa sekarotuisen koiran. Katso itse...

• Dokumentin kuvaus englanniksi: http://www.bbc.co.uk/pressoffice/pressreleases/stories/2008/08_august/19/dogs.shtml
• Pedigree Dogs Exposed Part 1 of 6 (YouTube) http://www.youtube.com/watch?v=-1LyjlX4Mp8

PS. Ymmärtääkseni Suomessa asiat ovat paljon paremmin kuin briteillä. Silti pisti miettimään, että miksi kasvatetaan rotuja, jotka eivät pysty hengittämään normaalisti ja vaativat kuumissa oloissa jääpussin alleen, etteivät läkähtyisi kuoliaaksi. "Ovat niin kauniita", ja v"#¤tut!

PPS. Kennelliitto avasi 15. kesäkuuta 2005 yleisölle KoiraNet-jalostustietojärjestelmän. KoiraNetiin tulevat kaikkien Suomeen rekisteröityjen koirien tiedot ja tulokset. Nykyisessä muodossaan KoiraNetissä on rekisteröityjä koiria 1950-luvulta lähtien ja tuloksia vuodesta 1988 lähtien.

Esim. Coten de Tuléar tiedot löytyvät tästä. Kin-Sei, josta me hankimme Unikon, sai seuraavat luvut: 142 pentuetta ja 459 pentua, joista silmien kohdalla 12 oli merkintä "ks. Koiran tiedot" ja 17:sta 1-tason polvet (voi lumpsahtaa, mutta menee itsestään paikoilleen?) ja 4:llä 2-tason polvet (voi lumpsahtaa, voi asettaa paikoilleen?). Aika terveitä siis. Sukusiitosprosentti 0,00-11,72 %.

Tough guy!

Edellisessä viestissäni kertomastani cuteoverload:sta löytyi vastaisku niille, jotka ovat epäilleet blogikirjoittajan miehuutta :)

Artikkeli: http://www.nytimes.com/2008/08/24/nyregion/thecity/24pet.html?_r=1&oref=slogin
Kuvat: http://www.nytimes.com/slideshow/2008/08/22/nyregion/082408-Petnap_index.html
Aiheeseen sopivaa musiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=UDlagPcxHWw (Tough guy, it's time to check yourself")

Yliannostus söpöyttä o_O

Jos koiraa odotellessa kaipaat jotakin söpöä, niin tämä paikka pitää sen minkä lupaa: http://www.cuteoverload.com/ Katso vaikka kuinka monta kuvaa löytyy kohdasta "Pups" (oikeassa laidassa). Urph, nyt pitää istua rauhoittumaan...

Aina ei jaksa hössöttää...

Kuten edellisessä viestissäni kerroin, tänään tuli taas innostus koirasta. Kivaa! Yleensä kirjoitankin tänne tekstejä silloin, kun olen innostunut asiasta. Tarkkaavaiset lukijat ovat varmaan kuitenkin huomanneet, että viestejä ei tule tasaisella tahdilla. Jonakin päivänä niitä tulee useita, kun taas toisinaan tulee pitkiäkin taukoja. Olen lähinnä kirjoittanut hyvistä tuntemuksistani, mutta älkää erehtykö että elämäni on vain koiran odottelua. Ei toki, vaikka tätä blogia aktiivisesti pidänkin. Välillä tulee hetkiä, jolloin koira ei vain ole ajatuksissa. Ne voivat kestää pitkäänkin ja se on vain terveellistä! Jos sinulla koiran hankkijana välillä innostus hieman hiipuu, niin se ei tarkoita, että koira ei olisi tervetullut!

Se todellakin tulee!

Palasin tänään ystäväni mökiltä ja sain nähdä vaimoni hankkimat ensimmäiset koiramme tarvikkeet; taluttimen, ruoka- ja juomakuppeja sekä aktivointilelun. Nyt kun konkreettisesti piti kädessään, omassa kodissaan, koiralle kuuluvia esineitä kirkastui ajatus - se todellakin tulee!

PS: vaimo huomautti, että listasta unohtui kammat... että näin...

"Pidäts _sä_ koirablogii?!?"

En ole hirveästi tutuille tätä blogia mainostanut, koska reaktiot ovat olleet odottamiani. "Siis oikeesti?", "Siis häh?", "Ai sä vai?" jne. Saitte varmaan kuvan. Onneksi en paljoa piittaa muiden ihmisten sanomisista, mutta joskus pitää purkautua oman kaveripiirin "avaramielisyydestä". Mikäs olisi tätä parempi paikka sille. Että terveisiä vain kamuille :-)

klikkaa kuvaa!

(kyllä te oikeasti olette mukavaa porukkaa, jos satutte tätä lukemaan ;-)

Vakuutukset kuntoon!

Rotukoiran hankkiminen ei ole ilmaista, mutta eipä ole "ylläpitokaan". Tarkoitan tällä erityisesti tilannetta, jolloin koira sairastuu. Eläinlääkärit eivät ole ilmaisia - nettikeskusteluissa on kerrottu hurjimmillaan useiden tuhansien eurojen kuluja. Vaikka laissa koira rinnastetaan esineeksi kaupan yhteydessä, ei se varmastikaan ole sitä omistajilleen. Koiran sairastuessa sitä on valmis maksamaan ison tukun kahisevaa että ystävä tokenisi. Tämän varalta on lemmikkieläinvakuutuksia - mutta mitä se lysti maksaa?

Tällä hetkellä olen laittanut tiedustelut noin kymmeneen eri vakuutusfirmaan (se on todella helppoa nyt internet-aikakaudella) ja olen saanut vastaukset jo kahdelta. Turvan tarjous oli "henkivakuutuksesta" 103,40 € ja eläinlääkärikulu-/vastuuvakuutuksesta 100,90 € eli yhteensä hieman yli kaksisataa euroa. Tapiola puolestaan tarjosi vastaavaa 238 eurolla. Huomaa kuitenkin tutustua vakuutusehtoihin. Esim. jos koira karkaa, niin vakuutus kattaa Turvalla vain 50% "henkivakuutuksesta" ja eläinlääkärikuluja korvataan maksimissaan 673 euroa/vakuutuskausi. Ilmoittelen vertailusta tarkemmin kunhan saan vastaukset muilta yhtiöiltä.

Eli ilmaista ei ole vakuuttaminenkaan (vertailun vuoksi kotivakuutuksemme on vain puolet tuosta summasta). Kannattaako siis koiraa vakuuttaa? Lyhyesti vastaisin kyllä. Riski sairastumiselle/onnettomuuksiin on minun mielestäni niin suuri, ja kulut tuolloin niin korkeita, että tässä en aio pihdata. Lue lisää keskustelua asiasta Koirat.comista.

Kennelliiton esitteitä

Osoitteesta http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/esitteet/etusivu.htm löytyy seuraavat pienet esitteet:

	Miten hankin koiran? (pdf) 2007
	Koira kuntalaisena Opas kunnille ja koiranomistajille (pdf) 2007
	Agility (pdf) 2008
	Kohtaamisopas (pdf) 2007

Mikä koiralle nimeksi?

Tässä ollaan taas hankalan paikan edessä; nimen pitäisi olla napakka, omaperäinen, kuvata kantajaansa jollakin jne. Huh! Mietimme monia eri nimiä ja vaimo ihastui Unikko-ehdotukseen. Kennelissä sitä pidettiin liian hankalana lausua ja siellä yritettiin tarjota lyhempää versiota Uni. Toisaalta kummityttömme edesmenneen hamsterin Paavo Pössyn kunniakasta nimiperinnettä voisi jatkaa Häslä Pössyn nimellä, mutta minun mielestäni koirat ovat hyvin brittiläinen perinne, joten arvoisa Liptonin nimikin oli listalla. Näistä kaikista muodostui pennullemme nimeksi Unikko Häslä Pössy Lipton, lyhyesti (vaimon painostuksesta) Unikko! Niin ja se kennel-rekisterinimi on Kin-Sei Harinakshi. Pysyithän mukana?!

Tervetuloa meille Unikko!

Millaista koirainfossa on?

Hei taas!

Viimeksi kertoessani pennustamme en tullut kuvailleeksi millaista koirainfossa käynti oli. Kennelistä riippuen käytännöt varmasti vaihtelevat jonkin verran, mutta tällainen käynti meillä oli:

Kin-Sein kennel on maatilalla Joutsassa. Maisemat siellä päin olivat mäkiset ja komeat.

Kennelille päästyämme tarhassa olevat cotonit tervehtivät haukkumisella. Pian kennelin pitäjä Seija tuli meitä vastaan ohjasi sisälle. Hän oli puhelias ja iloinen nainen. Aluksi kenkämme desinfioitiin ennen kuin menimme sisälle. Seija totesti ettei tiedä onko sillä toimella mitään väliä, mutta kun viiteentoista vuoteen ei ollut tullut vierailuista pöpöjä pennuille, niin ei sitä uskalla lopettaakaan :)

Infossa paikalla oli nelisen perhettä. Pienen alkujutustelun jälkeen Seija toi aikuisen koiran ja pyysi joka perheestä yhden jäsenen harjoittelemaan koiran pesemistä ja kuivaksi harjaamista. Samalla näytettiin myös miten kynnet leikattiin. Vaimoni sai kunnian hoitaa tämän tehtävän. Oli kuulema yllättävän työlästä. Kuutisen kampaajan ja puolen tunnin kuluttua koira oli edelleen kostea! Tuo koira oli muuten aika veijari; se hivuttautui kokoajan lähemmässä pöydän reunaa ja yhdessä vaiheessa sen toinen takakoipi jo roikkui pöydän yli. Taisi testata hoitajiensa valppautta :)

Tämän jälkeen täytimme kasan papereita: kauppasopimuksen, osamaksusopimuksen ja lisäehtopaperin. Lisäksi saimme kennelin ohjeet koiranhoidosta ja Suomen Kennelliiton Iloinen pentu-oppaan. Cotoneiden hinnoista kiinnostuneille tiedoksi, että kauppahinnaksi tuli vajaa tuhat euroa. Pakko tässä on töiden tekoa jatkaa :)

Tämän jälkeen näimme vihdoin omat pentumme. Tuntemuksia siitä hetkestä voi lukea aiemmasta viestistäni. Tällöin tuli myös aiemmissa pentuinfoissa olleita tapaamaan pentujaan.

Infosta jäi kuva kennelistä, joka kasvattaa sydämellään koiria. Mukava tietää, että pentumme tulee hyvästä kodista!

Koko tapahtuma kesti nelisen tuntia. Tapaamisesta on jo kulunut jo jonkin aikaa, mutta saitte tästä varmaan jonkinlaisen peruskuvan käynnistä :-)

Kiskomatta paras: mitä tehdä, kun koira vetää hihnassa?

Taas on tultua yksi kirja luettua. Tällä kertaa urakka oli helpompi, vaivaiset 57 sivua, mutta asia oli sitäkin tärkeämpi: miten opettaa koira olemaan vetämättä talutettaessa. Tässä on Turid Rugaasin ohjeet:

1. Pysähdy heti hihnan kiristyessä tai uhatessa kiristyä.
2. Ole paikoillasi kaksi sekuntia kuin patsas.
3. Anna äänimerkki, esim. napsauta sormia tai suuta (naks-naks!).
4. Kehu koiraa kun se alkaa kääntyä sinua kohti.
5. Kävele muutama askel toiseen suuntaan.
6. Palkitse koiraa kun se seuraa sinua.

Toimi aina näin!

Siinä se oli. Pääidea on siis välttää voimien mittelyä (”minäkin vedän, jos sinä vedät”) ja aikuismaisesti rauhoittaa tilanne. Jotta koirakin oppisi tähän, sille annetaan palkinto. Vähitellen palkintoa ei enää tarvita ja valitsemasi äänimerkki alkaa tarkoittaa ”tule mukaani”.

Ennakointi

Tärkeää on huomata kohta ”uhatessa kiristyä”. Yöllä kaupungilla liikkuessasi et varmaan mene kujalle, jossa on epämääräistä jengiä pälyilemässä ympäriinsä. Ennakoit ja väistät tilanteen. Miksi et tekisi näin myös koiran kanssa? Eli: ENNAKOI! ”O-ou! Tuossa on linnunjätös pyöriskeltäväksi, kiljuva lapsijoukko lähestymässä, koira aikoo pissata sopimattomaan paikkaan…” Naks-naks! ja ohjaus sivuun. Avot!

Pilko harjoittelua

Toivottavasti lukijana hieman ärähdät: vaikuttaa liiankin helpolta… Hyvä. Olet oppinut kriittiseksi lukijaksi :-) Rugaas ehdottaakin kirjassaan kävelyharjoitusten pilkkomista osiin (kirjassa seitsemän vaihetta). Kokeile vähän kerrallaan. Käytä maalaisjärkeä. Esim. harjoittele aluksi rauhallisella paikalla palkintojen kera. Mikä tällainen paikka voisi olla? Kävisikö olohuone? Vähitellen ulos ja lopulta ohitusharjoituksia.

Aina harjoittelu ei tahdo Rugaasin mukaan kuitenkaan onnistua. Hän varoittaa mm. seuraavista sudenkuopista. Jos koira ei jaksa keskittyä, se voi olla liian väsynyt. Jatka harjoituksia myöhemmin. Meille on esimerkiksi tulossa pentu, joten tokkopa se muutamaa minuuttia kauemmin tätä jaksaa! Toinen Rugaasin varoitus koski katsekontaktia - se voi viedä huomion itse asiasta, joten vältä sitä. Kolmanneksi ja tärkeimpänä kohtana: jaksaisitko itse seurata puolisoasi ostoksilla joka päivä ilman, että kertaakaan saisit käydä esim. moikkaamassa kavereita. Et varmaan. Miksi koira sitten jaksaisi?

Ongelma: koira vai ihminen?

Pitkälettihumanistina nautin Rugaasin asenteesta: ongelma on harvoin koirassa, vaan enemminkin omistajassa. Etenkin omistajan sokeudessa kuinka koirien kanssa tulisi toimia. Muista siis pitää omat kätesi kurissa, ihmisillä kun on taipumus kiristää hihnaa itse. Voit palkita itsesikin vaikka pienellä naksulla ;-)

Voiko tähän tekniikkaan luottaa?

Kirjassa ei tietenkään esitetä tieteellistä tutkimusta asiasta, mutta Rugaas kokeilleensa sitä n. 200 koiralla kuukauden ajan ja kaikilla koirilla vetämisen vähentyneen. Kuvaajan mukaan vetäminen väheni harjoituslenkeillä kahdestakymmenestä vedosta viiteen. Ei siis poistunut kokonaan, mutta väheni valtavasti. Tämä kuulostaa sen verran vakuuttavalta, että ainakin minä aion kokeilla tätä tekniikkaa. Vuh, nyt lenkille!

Turid Rugaas: Kiskomatta paras: mitä tehdä, kun koira vetää hihnassa? (Sanasilta, 2004)

PS. Rugaas varoitti erityisesti kelataluttimen, eli fleksin, käytöstä. Siinä koira oppii vetämään. Hän lisäksi toivoi koiranomistajien käyttävän mieluummin valjaita kuin pantaa - se ei kurista eikä aiheuta niskaongelmia.

Lisäys 3.12.2012. Koska tämä on blogini 4. suosituin teksti, niin kerrotaan kaikille lukijoille, että tämä tekniikka on toiminut! Kahden karvapallon omistajana voin todeta, että haukkuminen on edelleen ongelma (Unikko vahtii kotona, Kipinä ei, kun taas Kipinä vahtii lenkeillä, Unikko taas ei - argh!), mutta kiskominen ei. Kärsivällisyyttä harjoituksiin!

Lisäys 16.10.2013: Sen verran pitää vielä kommentoida tekstiä, että vesis... eiku koirissa on eroja! Unikko hyppi pienenä hihnassa ja puri jopa takamuksesta (kyllä, pienillä jaloilla pomppaa korkealle), kun Kipinä puolestaan syntyi hihna kaulussa. Tänäkin päivänä eron huomaa, mutta Unikko on oppinut hyvin kävelemään hihnassa.

Hyviä kirjoja ja dvd-levyjä

Tunnollisena uuden koiran hankkijana kirjasto on ollut minulla ahkerassa käytössä. Kirjoja on tullut luettua viitisen kappaletta (juuh, eihän niitä sanasta sanaa kannata lukea mamma mia!) ja muutama dvd:kin on tullut katsottua. Tässä hieman kokemuksia.

Ensimmäiseksi kirjaksi meille suositeltiin usealta taholta eläinkouluttaja Tuire Kaimion kirjaa Pennun kasvatus: pennusta kunnon koiraksi (WSOY, 2002). Se on vaikuttanut oikein hyvältä. Liityn suosittelijoiden joukkoon. Siihen on jonoa kirjastossa, mutta niin pitääkin :-) Myös Gina Spasaforin Koirat keltanokille (Talentum, 2002) on ollut asiallinen opus.

Hieman sattumalta törmäsin Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit (Sanasilta, 2005) ja Anders Hallgrenin Tunnista koirasi viestit (Tammi, 2006) kirjoihin. Varsin ensimmäistä suosittelen lämmöllä kaikille koiraomistajille. Lue aiheesta enemmän vanhoista blogiviesteistäni!



Koirasi kaipaa tekemistä DVD-sarja ei hienoista kansistaan huolimatta jaksanut innostaa ainakaan minua. Sen sijaan Koiramme-sarjan Agility (2006) filmi on hyvin toteutettu. Se painottaa, että lajin tulee olla hauskaa puuhastelua, eikä hampaat irvessä olevaa urheilua. Hienoa! Näinhän asia on urheilussa myös ihmisten kanssa. Filmissä osoitetaan kädestä pitäen eri esteiden harjoittelua ja hauskasti osoitetaan virheitäkin. Innostava filmi lajia harkitseville!

Mitkäs ovat sinun kokemuksesi kirjoista? Onko niistä ollut hyötyä? Noh, minä ainakin jatkan tästä matkaani kirjastoon hakemaan Rugaasin kirjaa Kiskomatta paras: mitä tehdä, kun koira vetää hihnassa? (Sanasilta, 2004) omaa pentua odotellessa :-)

Ensitapaaminen pentumme kanssa!

Oman pennun ensitapaamista on vaikea pukea sanoiksi - jännitystä, ihastelua ja paljon "voih!"-ilmauksia voisi jotenkin kuvata sitä, mutta ehkä kuvat kertovat asian paremmin kuin tuhat sanaa (klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi):

PS. pennun tuoksu on jotakin aivan ainutlaatuista, haistan sen vieläkin nenässäni... Vähän päälle kuukausi vielä, voih!

Mitä ruokaa pennulle?

"Acana, Advence, Bento Kronen, Eukanuba, Friskies, Hauhau, Husse, Nutro Choice, Royal Canin, Hill´s, Nutro Nuggets, Premium, Pro Plan, Pro Pac, Pedigreen, Purina One, Symppis... Huh huh! Nyt taas huomaa koirien olevan miljoonabisnestä kun katsoo tuota puuttellista koiraruokavalmistajien listaa."

Pohdiskelin tässä mitä ruokaa pennulle tulisi antaa ja aikamoinen ohjeiden viidakko asiasta löytyikin. Esim. Koirat.comin keskustelualueella on oma Ruokinta-osio, jossa on lähes kuusituhatta viestiä! Nyrkkisääntönä kaikesta kuulemastani on, että lähikauppakoiranruoat ovat einesruokiin verrattavaa höttöä ja käytä sitä mitä kasvattaja suosittelee.

Meidän tapauksessa kasvattaja on kertonut, että heiltä tulevat pennut syövät enää kunnolla vain kerran päivässä ja ruokana he ovat käyttäneet Pedigreen Häränlihaa ja Kanaa-valmistetta. Se on aikuisille tarkoitettu päivittäistavarakaupoissa myytävä kuivamuona, joten se niistä nyrkkisäännöistäni! Lisäksi kasvattaja sanoi, että koirilla tulee aina olla saatavilla raikasta vettä - jotkin oppaat suosittelevat ettei öisin vettä olisi, jotta koirat oppisivat paremmin sisäsiistiksi.

Puuh... Neuvoja taitaa olla yhtä monia kuin neuvojia. Koira-ala vaikuttaa olevan aikamoista hössötystä. Tässä ei auta kuin seurata maalaisjärkeä. Koirathan ovat selviytymismestareita, joten eiköhän me pärjätä, kunhan olemme johdonmukaisia. Kasvattajan ohjeet vaikuttavat järkeviltä ja seuraamalla niitä johdonmukaisuus säilyy, joten kerran päivässä Pedigreetä se on!

Muokkaus 28.9.2008: lue myöhemmät tekstit aiheesta...

Ai niin! Entä se ruokinta-aika. Erään ohjeen mukaan 2/3 ruuasta aamulla, jotta ruuan painaessa mahassa koira olisi lauhkea odottaessaan omistajiaan kotona. Kasvattaja puolestaan mainitsi kaksi hyvää seikkaa tätä ohjetta vastaan: Cotonien kakkahätä tulee n. 20 tuntia ruuanannon jälkeen, joten se olisi silloin kello 2-4 yöllä (*gulp!*) . Toiseksi (suden)pennuthan odottavat nälkäisinä luolassa vanhempien metsästäessä, joten jos se on geenikoodattua, pentu voi luulla omistajien hylkäävän sen. Ruokahan on jo saalistettu ja nyt pitäisi olla yhteisaikaa! Apua, missä ovat mamma ja pappa!

Juuh, ruokitaan kerran päivässä siinä kello kymmenen aikaa illalla - sillä kuivamuonalla :-)

(...ja jos jotain oireita ilmenee, sitten otetaan yhteyttä kasvattajaan/eläinlääkäriin...)