Ei ole päivää mennyt vasta kuin muutama tunti ja jo on Unnin kanssa jouduttu vääntämään kättä!Aamulenkille mentäessä päästin sen pihallemme hetkeksi itsenäisesti möyrimään, kun Unski kuuli muiden koirien haukuntaa. Lilliputtipihamme on aidattu verkkoaidalla, mutta portti oli jäänyt millin verran raolleen, niin arvatkaapas kuka neitokainen säntäsi salamana autotielle. Kyllä!
Juoksin samantien perään ja sainkin Unikon kiinni peuhaamasta kahden pienen kiinanpalatsikoiran kanssa. Auto oli jarruttanut muutaman metrin päähän koirista ja Unni sen kuin hyppi... Eipä menty lenkille ei. Sai vähän aikaa katua sisällä. Kyllä me sitten ulos lähdimme... Näin taas muutoin haloilmiön, mutta nyt harmitti liikaa, että olisin osannut nauttia siitä täysin siemauksin.
Kotiin päästyämme päätin kokeilla totuttaa Unikon naksuttimeen, jota se pelkää aivan hirveästi. Lopputuloksena on alistunut koira jalkojeni juuressa tätä kirjoittaessani. Joopa joo...
Päivän opetus: cotonit voivat karata luotasi aivan milloin vain, varaudu siihen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti