ÄLKÄÄ IHMEESSÄ TOIMIKO NÄIN! Nämä olivat aivan hirveät ohjeet kasvattajaltamme. Unikon kuoltua eniten olen kantanut syyllisyyttä siitä, kun hän pienenä karvapallona joutui nukkumaan yksin ilman tukeamme. Se on kauhea muisto... Anteeksi Unikko... 8.5.2021
Viime lauantaina Unikko tuli kotiin (pitäisi kai vaihtaa blogin nimeä :) , joten neljättä päivää vietämme yhdessä. Tässä on ensitunnelmia.
Lauantai meni käytännössä ihmetellessä. Muutaman tunnin automatka meni yllättävän rauhallisesti. Siinä missä meitä edeltänyt pentukatras parkui jo autoon laittaessa, Unikko ulahti vain muutaman hassun monkaisun koko matkan aikana! Kotiin päästyämme laitoimme Unikon melko pian koppaansa, jossa se tarkkaili varovaisena uutta ympäristöään. Minä kävin kääntymässä hyvän ystäväni valmistujaisjuhlassa, jona aikana Unikko oli uskaltanut ulos kopastaan.
Kaikki olikin hyvin rauhallista, ennen kuin tuli yö. Voi itku ja hammasten kiristys, totesi Unikko ja aloitti ulinan. Taktiikaksi meille oli suositeltu olematta reagoimatta asiaan mitenkään. Näin päätimme tehdäkin. Tauko ja ulinaa, tauko ja ulinaa... lopulta päätimme vaimon kanssa "herätä" kuuden aikaan ja ulinan päätyttyä kävimme herättämässä Unikon. Neljä päivää myöhemmin vieläkin väsyttää tuo episodi!
(...jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti