Netissä oleskellessani törmäsin melko erikoiseen blogiin, nimittäin kuvaukseen hätäkeskuspäivystäjän arjesta (http://www.hatakeskus.blogspot.com/). Täytyy sanoa, että oli melko yllättävä kuvaus. Blogin kirosanojen määrästä voi jo päätellä melko paljon millaista arki hätäkeskuksessa on...Tässä muutama poiminta:
"Ja tähän loppuun vielä vähän nice-to-know-tietoja edellisestä vuorostani. Kokonaiset 30% vuoron kaikista puheluista johtivat jonkun viranomaisen hälyttämiseen, aivan, 30%. Mitä ne muut 70% sitten olivat? No, esimerkiksi 24% näistä (17% kokonaismäärästä) olivat ns. vääriä soittoja, mm. sellaisia, joissa sanotaan "anteeksi väärä nro", tai jossa ei puhuta mitään eli ns. käveleviä kännyköitä. Luvut ovat summittaisia, eivätkä ne missään nimessä ole virallisia, mutta kertonevat siitä karusta todellisuudesta, jossa me päivystäjät teemme töitä. Todella harva puhelu on kirjaimellisesti hätäpuhelu. Kaikista puheluista 3% oli sairaankuljetuksen sekä pelastuksen kiiretehtäviä, eli sellaisia, joihin periaatteessa mennään vilkut päällä, 8% kaikista annetuista tehtävistä. Joten hirveän usein täällä ei pääse pelastamaan ihmishenkiä..."
"* Ilmoittaja on eilen vienyt löytökoiran poliisilaitokselle ja haluaa nyt tietää mikä on koiran tilanne. Kello on noin 18 illalla. Kerrottu hänelle, ettei sitä tietoa saa tätä kautta, vaan että hänen tulee soittaa huomenna virka-aikana poliisilaitokselle mikäli haluaa tietoja koirasta. Tästä ilmoittaja (hyvin fiksulta kuulostava naisihminen) suuttuu ja ihmettelee miksi eilen laitoksella sitten oli henkilöitä illalla paikalla. Kerrottu, että kyllä siellä ihmisiä paikalla voi olla, mutta tällaiset ei-kiireelliset kyselyt voidaan hoitaa virka-aikana. Pyydetty naista menemään vaikka paikanpäälle, ja toistettu, ettei tietoja tätä kautta saa. Ilmoittaja lyö tämän jälkeen luurin päivystäjän korvaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti