Pumping Iron (2009)

Hii-op! Pitihän sitä pienen tytön piti pitää itsensä kunnossa toipumisloman aikana. Hii-OP!

Hyvin on toivuttu leikkauksesta

Kuten kuvasta näkyy.

Mmm... Food!

Siellä sitä on - 12 kg neuta. Vauhtiraksulta tuli tilattua. Lisäksi tuli naudan kylkiluita ja muuta nannaa. Ah!

Kuinka äkäpussi kesytetään?

Kuten edellisistä viesteistä ilmeni, Unikko toipui leikkauksesta hyvin nopeasti. Leikkauksen syynähän olivat terveydelliset ja käytökselliset edut, joten millainen Unikko on nykyään?

Parhaan vastauksen saat viereisestä kuvasta. Pentumaisuus on palanut - kaikkine lieveilmiöineen. Vaikka helteet ovat vieneet voimia itse kultakin, on Unikosta tullut paljon leikkisämpi ja riehakkaampi. Eräs ei-toivottu piirre on ollut hihnan pureminen. Parhaiten siihen on auttanut rinnasta silittäminen. Olen rauhallisesti mielessäni laskenut kolmeenkymmeneen ja odotellut että Unikon hengitys ja pulssi tasaantuu. Tosin ei sekään aina auta. Silloin ei ole auttanut kuin jatkaa lenkkiä. Niin ja ruokahalu on parantunut - tosin paino on pysynyt vielä samana, ainakin vielä.

Tiede.fin uutisia

Sitten hieman populaaritiedettä:

- Bordercollie on koirien Einstein
- Kateus korventaa koiraakin
- Koirien karvattomuusgeeni löytyi
- Koiran koko selittyi
- Koira seuloo syövän
- Koira nappaa frisbeen ihmisen tapaan
- Rotukoirien genomeissa isoja eroja
- Koirilla 10 kantarotua
- Koiran genomi valmistui
- Koira on kotoisin Kiinasta
- Laika-koiran kohtalo kerrottua karumpi
- Lemmikin läheisyys parasta stressiterapiaa
- Kastrointi ei tee kiltiksi
- Ensin kesytettiin vuohi

"Etsintäkuulutus"

"Karannut valkoinen pieni koira. Hyvin ihmisrakas ja tottelee nimeä Unikko."

Tämä olisi hyvin voinut olla tämän tekstin sisältö, sillä eilen Unikko teki oikein ilkeän tempun ja karkasi! Imuroidessani eteistä avaan ulko-oven saadakseni valoa ja jätin se auki, jotta Unikko pääsisi pihalle leikkimään. En tajunnut katsoa oliko portti kiinni, sillä tähän mennessä se on aina ollut. Kuten arvasitte, eihän se ollut. Imuroinnin päätteeksi kurkistin ulos ja sydän hyppäsi kurkkuun, kun huomasin portin olevan auki! Juoksin äkkiä pihalle ja eihän meidän pientä porsasta näkynyt mailla halmeilla. Äkkiä pieni tarkistuskierros sisälle ja sitten ulos huutelemaan. Lopulta etsintäpartioon liittyi niin vierailulla ollut äitini, töistä hälytetty vaimo ja naapurin koirapartio. Lopulta eräs koirantaluttaja toi Unikon luoksemme. Oli kuulema seissyt keskellä autotietä! Huh huh... Kiitos kaikille avusta!

Olemme vaimon kanssa pitäneet Unikkoa melko arkana ja tottelevaisena olentona, mutta nyt tuli todistettua kasvattajamme toteamus cotoneista, että vaikka ne olisivat kuinka monta vuotta kiltisti olleet pihalla, saattavat ne karata milloin vain. Tänäkin vuonna on kuulema netissä ollut useampi ilmoitus auton alle jääneistä cotoneista...

• http://www.karkurit.fi/