"Karannut valkoinen pieni koira. Hyvin ihmisrakas ja tottelee nimeä Unikko."Tämä olisi hyvin voinut olla tämän tekstin sisältö, sillä eilen Unikko teki oikein ilkeän tempun ja karkasi! Imuroidessani eteistä avaan ulko-oven saadakseni valoa ja jätin se auki, jotta Unikko pääsisi pihalle leikkimään. En tajunnut katsoa oliko portti kiinni, sillä tähän mennessä se on aina ollut. Kuten arvasitte, eihän se ollut. Imuroinnin päätteeksi kurkistin ulos ja sydän hyppäsi kurkkuun, kun huomasin portin olevan auki! Juoksin äkkiä pihalle ja eihän meidän pientä porsasta näkynyt mailla halmeilla. Äkkiä pieni tarkistuskierros sisälle ja sitten ulos huutelemaan. Lopulta etsintäpartioon liittyi niin vierailulla ollut äitini, töistä hälytetty vaimo ja naapurin koirapartio. Lopulta eräs koirantaluttaja toi Unikon luoksemme. Oli kuulema seissyt keskellä autotietä! Huh huh... Kiitos kaikille avusta!
Olemme vaimon kanssa pitäneet Unikkoa melko arkana ja tottelevaisena olentona, mutta nyt tuli todistettua kasvattajamme toteamus cotoneista, että vaikka ne olisivat kuinka monta vuotta kiltisti olleet pihalla, saattavat ne karata milloin vain. Tänäkin vuonna on kuulema netissä ollut useampi ilmoitus auton alle jääneistä cotoneista...
