sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Heidi Kovalainen ja muita kissatarinoita


Tiedätte varmaan legendan kissa- ja koiraihmisistä? Itse olen kokenut kuuluvani eläinrakkaisiin ihmisiin, eli minulle on aivan sama rapsutanko kissaa vai koiraa. Viime aikoina olen törmännyt ymmärrettävistä syistä paljon koiriin ja kumma kyllä myös kissoihin. Alla muutama tarina kissoista. Pohditaan niiden jälkeen onko minusta tullut kissa- tai koiraihminen...

Tapaus "ensin hutkitaan, sitten tutkitaan"
Muutamat kaverini vuokrasivat omakotitalon ja sinne kertyikin aika paljon porukkaa tupareihin. Kissoja sinne pesiytyi kolme, eivätkä ne olleet kerenneet kunnolla tutustua toisiinsa. Tapani mukaan minä fiksuna henkilönä menen kaiken hulinan keskellä rapsuttamaan niitä ja kaksi tuntemaani kissaa kylmän rauhallisesti alistuvatkin kohtaloihinsa. Mutta se kolmas...

Kolmatta kissaa en ollut nähnyt aiemmin ja hyvä kaverini sanoi sen olevan talon fiksuin kissa. Olimme silloin kävelemässä portaita ylös ja pääni oli kissan tasalla. Rapsutin kissaa ja samantien ilman varoitus se iski kynnet ojossa käpälät ohimoilleni. Eipä siitä mitään pahempaa tullut, mutta säpäsähdin aikalailla. Tämän jälkeen muistin kaverini olevan luonnontieteilijä, jonka mielestä ihmisten mielistely eläimeltä on heikkoutta. Eräs paikallisista kertoi myöhemmin tuolla kissalla olevan tapana samalla purra nenästä, jolta minä siis säästyin. Kiitoksia vaan rakkaalle luonnontietelijällemme... ;-)

Tapaus Heidi Kovalainen
Aivan päinvastaisena kokemuksena tapasin belgialaissuomalais-norjalaisen metsäkissan. Siis minkä? Eräällä hyvällä ystävälläni on sukulaisia Belgiassa, jotka joutuivat luopumaan kissastaan, koska heidän koiransa ei ollut hyväksynyt sitä. Koiranomistajana tietysti tuoksun ainakin tarkkanenäisille kissoille koiralta, joten odotin innolla kohtaamistamme (muistanet vielä edellisen tapauksen).

Kaverilleni päästessäni eteiseen säntäsi mitä ihanimman näköinen neljä kuukautta vanha kissanpoikanen. Kuvittele aivan pieni kissa, jolla on aikuisen kissan häntä! Se välittömästi nuuhki minua ja antoi kiltisti silittää itseään. Illan aikana leikitimmekin sitä, vanutimme ja lähtipä se jopa lauteille mukaan saunomaan! Aivan hurmaava pienokainen!


Yhteenveto: kissoissa on eroja aivan kuten koirissa, joten yhden vastoinkäymisen tai ihastumisen perusteella en rupeasi kissa- tai koiraihmiseksi. Olkaamme siis eläinrakkaita!

Tässä vielä muutama video aiheesta:
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Cat_birth_1.ogg
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Cat_birth_2.ogg

1 kommentti:

PsM kirjoitti...

Lyhyesti virsi kaunis: minusta koko kissa-/koiraihmisidea on pöljä :)