Kertomuksia koiranpennun hankkimisesta - ja kuinka niitä tulikin kaksi!
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Pin-up girl 1
4 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Voi miten sievä Unnista on tullut! <3 Mun on pitänyt monesti jo ehdottaa tapaamista, mutta kun elämä vie ja heittelee ties mihin (tällä hetkellä sijaintipaikka on Muonio, kesällä Kreikka), niin ei ole ehtinyt mihinkään ylimääräiseen keskittyä. Kotiudun täältä huhtikuun alussa ja sitten on kaks kuukautta teoriaa, eli ollaan viikonloput kotona, sillon voitais tulla vaikka kylään Nalan kanssa? :)
Jeee! Kiva! Tulkaa ihmeessä. Tuo viaton naama tosin kätkee taakseen kamalan murrosikäisen vintiön joka ronklaa ruuasta ja kehitti yhtäkkisen pelon meidän portaita kohtaan :P Pimeä tyyppi.
Tulkaa ihmeessä Nalan kanssa käymään! Jos vaikka Nala ohimennessään opettaisi Unnille myös vähän käytöstapoja :D
Kuulostaa hyvältä (siis tuo teidän visiittisuunnitelma, ei Unnin murkkuikä)
Jep, tuo epeli osaa olla toisina päivinä paras A-luokan kullanmuru, mutta sitten siihen menee joku piru, ja se päättää ettei syö ellei omistaja heitä kuperkeikkaa (ei ole vielä tapahtunut) tai vaihda sapuskaa maittavampaan ("Kaviaaria ja sisäfilettä, kiitos! Nuo nappulat voit syödä vaikka itse. Ja vaikka tykkäsin Neusta viime viikolla, se ei tarkoita että söisin sitä tänään. Ettäs tiedät." -Joo, ole vaan ihan vapaasti se maailman eka koira joka kuolee nälkään täyden kupin ääreen.) tai että istuminen on idiootteja varten, Unikko säätää mieluummin omiaan kuin sietää moista käskyttämistä. Ulos kyllä haluttaisiin, mutta valjaita ei ole kiva laittaa päälle. Ja sitten kun mamma vaan kääntää tylysti selän ja lampsii sohvalle lehteä lukemaan niin sitten tulee säälittävä rääpäle siihen viereen tuijottamaan syyttävästi. Soittaisi varmaan eläinsuojeluyhdistykselle, jos osaisi. Ja ne portaat! Niitä neiti on ravannut suvereesiti viisikuisesta ylös alas sata kertaa päivässä, mutta nyt istutaan itkemässä kun ei uskalleta lähteä kiipeämään, ei sitten millään. Mamma kanna!
Unnin kunniaksi tosin voi sanoa, että sitä voi pitää ulkona vapaana ihan huoletta. Neiti seuraa perässä tai juoksee vähän matkaa edellä, mutta palaa luokse tosi nätisti ekasta kutsusta ja pitää tarkaan huolen ettei lähde liian kauas. Tänään meni pari koiraa hihnassa ihan vierestä ohi, kun Unni oli vapaana, eikä neiti lähtenyt niiden perään, katteli vaan vähän ja juoksi mamman perään. En tosin usko että tuo on kouluttajan ansiota, sen verran laumasieluisesta elukasta kun on kyse :) Mutta mukava piirre silti. (ja ennen kuin kukaan soittaa poliisille, me ulkoillaan vapaana ihan tuossa turvallisessa lähipuistossa, muualla Unni on siististi hihnassa)
Että näin meillä. Värikäs persoona tuo meidän vesirotta.
4 kommenttia:
Voi miten sievä Unnista on tullut! <3 Mun on pitänyt monesti jo ehdottaa tapaamista, mutta kun elämä vie ja heittelee ties mihin (tällä hetkellä sijaintipaikka on Muonio, kesällä Kreikka), niin ei ole ehtinyt mihinkään ylimääräiseen keskittyä. Kotiudun täältä huhtikuun alussa ja sitten on kaks kuukautta teoriaa, eli ollaan viikonloput kotona, sillon voitais tulla vaikka kylään Nalan kanssa? :)
Jeee! Kiva! Tulkaa ihmeessä. Tuo viaton naama tosin kätkee taakseen kamalan murrosikäisen vintiön joka ronklaa ruuasta ja kehitti yhtäkkisen pelon meidän portaita kohtaan :P Pimeä tyyppi.
Tulkaa ihmeessä Nalan kanssa käymään! Jos vaikka Nala ohimennessään opettaisi Unnille myös vähän käytöstapoja :D
Hehe! Unnihan on parhaassa iässä, murrosikäisenä penikkana, joka kiukuttelee kaikesta eikä korvat ole kuin koristeena :D
Mutta mä vaikka laitan sulle viestiä tai jotain, kun kotiudun täältä Lapista niin sovitaan joku viikonloppu! :)
Kuulostaa hyvältä (siis tuo teidän visiittisuunnitelma, ei Unnin murkkuikä)
Jep, tuo epeli osaa olla toisina päivinä paras A-luokan kullanmuru, mutta sitten siihen menee joku piru, ja se päättää ettei syö ellei omistaja heitä kuperkeikkaa (ei ole vielä tapahtunut) tai vaihda sapuskaa maittavampaan ("Kaviaaria ja sisäfilettä, kiitos! Nuo nappulat voit syödä vaikka itse. Ja vaikka tykkäsin Neusta viime viikolla, se ei tarkoita että söisin sitä tänään. Ettäs tiedät." -Joo, ole vaan ihan vapaasti se maailman eka koira joka kuolee nälkään täyden kupin ääreen.) tai että istuminen on idiootteja varten, Unikko säätää mieluummin omiaan kuin sietää moista käskyttämistä. Ulos kyllä haluttaisiin, mutta valjaita ei ole kiva laittaa päälle. Ja sitten kun mamma vaan kääntää tylysti selän ja lampsii sohvalle lehteä lukemaan niin sitten tulee säälittävä rääpäle siihen viereen tuijottamaan syyttävästi. Soittaisi varmaan eläinsuojeluyhdistykselle, jos osaisi. Ja ne portaat! Niitä neiti on ravannut suvereesiti viisikuisesta ylös alas sata kertaa päivässä, mutta nyt istutaan itkemässä kun ei uskalleta lähteä kiipeämään, ei sitten millään. Mamma kanna!
Unnin kunniaksi tosin voi sanoa, että sitä voi pitää ulkona vapaana ihan huoletta. Neiti seuraa perässä tai juoksee vähän matkaa edellä, mutta palaa luokse tosi nätisti ekasta kutsusta ja pitää tarkaan huolen ettei lähde liian kauas. Tänään meni pari koiraa hihnassa ihan vierestä ohi, kun Unni oli vapaana, eikä neiti lähtenyt niiden perään, katteli vaan vähän ja juoksi mamman perään. En tosin usko että tuo on kouluttajan ansiota, sen verran laumasieluisesta elukasta kun on kyse :) Mutta mukava piirre silti. (ja ennen kuin kukaan soittaa poliisille, me ulkoillaan vapaana ihan tuossa turvallisessa lähipuistossa, muualla Unni on siististi hihnassa)
Että näin meillä. Värikäs persoona tuo meidän vesirotta.
Lähetä kommentti