sunnuntai 7. marraskuuta 2010

On rankkaa olla Unikko

Oi voi Unikkoa, meidän pientä surkimoa. Unni on alkanut taas pelätä eri tilanteita todella paljon. Eilen se tärisi pahemmin kuin kännykkä kun sulatin pakastin ja tänään anopin luona sama meno jatkui ilman näkyvää syytä. Huomenna vaimo hakee rauhoittavia apteekista. Voi pientä...

Sommerblumen01
Kukkia Unikon piristeeksi!

4 kommenttia:

Marru kirjoitti...

Voi Unikko ressua :(.
Cassu toivottaa pikaista paranemista tuohon pelkoon :)

tahja kirjoitti...

Tulisivatkohan Bella ja Unikko hyvin toimeen keskenään? Jotenkin samanoloisia reppanoita vaikuttavat olevan. Sympatiaa Unikolle.

jmk kirjoitti...

Unni kiittää osanotosta. Mummilan vapinat aiheutti se, etät Unikko ryömi salaa äitini keinutuolin alle sillä seurauksella että sen korvakarvat jäivät keinutuolin alle. Onneksi ei sattunut pahemmin, mutta Unn säikähti kovasti. Nyt on ollut kotona jokseenkin normaali, naapurista saatiin vielä jotain homeopaattista koiranrauhoitustroppia (tehoista en sano mitään...) ensiavuksi, huomenna haen Serene-Umia apteekista ja katsotaan auttaisiko se.

Unikkoja Bella voisivat perustaa keskenään jonkun tukiryhmän. Siellä voisi sitten purkaa traumoja vertaisryhmässä :/

serythia kirjoitti...

Voi ei, Unikko raukka! Meilläkin on Pilvissä alkanut ilmetä vähän vastaavanlaisia piirteitä, se on tosin alkanut arastella ja pelätä vieraita ihmisiä :( Etenkin miehiä ja varsinkin silloin jos ollaan kylässä tai ulkona. Kirjoitinkin jo Johannalle aiheesta, kun muistelin, että Unikolla on myös taipumusta noihin pelkotiloihin. Paljon rapsuja Unikolle!