Tänään tapahtui jotain historiallista. Unikko pääsi koirapuistoon ensimmäistä kertaa selkävamman jälkeen. Mamma seurasi vierestä sydän kipeänä ja valmiina noukkimaan mukaansa itsensä uudelleen teloneen koiran, mutta kaikkien ihmeeksi Unikko selvisi kahden minuutin kiihdytysspurtistaan vammoitta. Pientä jalannostelua näkyi jossain vaiheessa mutta koira pisteli saman tien uudelleen juoksuun. Tämä jalannosteluilmiö ilmaantui pakkasten myötä eikä siihen ole löytynyt syytä fyssarilta tai akupunktiolääkäriltäkään, joten kyseessä ei pitäisi olla mitään kohtalokasta. Nyt säiden lauhduttua vaiva on hävinnyt lähes täysin.
Kotiin lähtiessä mukanani oli märkä ja ikionnellinen pieni koira, joka nautti kahden minuutin vapaudestaan täysin rinnoin. Ehkä ensi kerralla uskalletaan viipyä jo kolmaskin minuutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti