Sur rur sanoo trimmeri. Meillä on tähän mennessä koirat olleet käytännössä aina pitkässä karvassa, mutta kesän mittaan Unikko kasvatteli tukkansa sellaiseen massaan ettei enää kehnolla rakenteellaan jaksanut sitä kantaa. Harkitsimme hetken jo suuntaamista eläinlääkäriin tai luottofyssarimme Tamara merenvallan luo, mutta turkin leikkuu pelasti tilanteen ja Unikko jaksaa taas temmeltää. Raskaan turkin kanssa takapään liikkeistä tuli raahaavia ja korjaavia hyppyjä oli paljon. Vaiva korjaanui ihmeesti pienen trimmauksen jälkeen. Unikko itse on tukkaansa tyytyväinen ja poseeraa kameralle suurella ilolla. Yritimme ensin saada ajan tuttavapiirissä hyväksi havaitulle trimmaajalle Ainikuun, mutta koska aikoja ei ollut tarjolla kuin vasta reilun kuukauden päästä, Unikkomamma tarttui saksiin ja trimmeriin itse. Tässä näette tuloksen, ei hassumpi.
Kipinä kävi näyttelyssä hakemassa pari EH:ta ja samalla mamma totesi, ettei näyttelyharrastus innosta sen enempää koiraa kuin isäntäväkeäkään. Päätöksen kunniaksi Kipinä sai pussihousutrimmin, eli mamma leikkasi saksilla pois kaikki karvat, jotka olivat sadelenkillä likaantuneet. Tulos on tämä, ja tyydyttää kaikkia osapuolia. Kipinä nauttii erityisesti siitä, etteivät risut ja lehdet enää tartu sen kunnianarvoisiin kinttukarvoihin.
Unikon trimmasimme ihmisille tarkoitetulla Remingtonilla, joka otti ja kuoli kesken prosessin. Ei jaksanut urakoida cotonin turkkia alas. Investoimme siis kierrätettyyn Osteriin, joka jatkossa toiminee Unikon ja Kipinän hovikynijänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti