Ensitapaaminen

"Tuoko toinen koira iloa toiselle? Vai stressaantuvatko ne toisten seurasta? Pitääkö koirien olla samaa rotua ja samaa sukupuolta? Entä tuoko kahden koiran omisminen tuplavaivat ja tuplamaksut? Miten teidän koiranne ovat suhtautuneet uusiin pentuihin? Saisinko kokemuksia teiltä jotka ovat ottaneet toisen koiran sen ensimmäisen kaveriksi? Mitä tulisi ottaa huomioon ennenkö ottaa toista koiraa? Entä kuinka lenkkeily sujuu kahden koiran kanssa? Että mites sen koulutus?" (sic)

Googlettamalla "toinen koira" löytyy jo kymmenestä ensimmäisestä hakutuloksesta paljon kysymyksiä. Pyrin antamaan alle omia kokemuksia Kipinän ensimmäisistä päivistä Unnilandiassa. Kaikkea en varmastikaan muista, mutta saattepa ainakin selville mitä on päällimmäiseksi jäänyt mieleen.

Kipinän hakureissu oli todella helppo keikka. Jätimme Unikon parhaiden kavereidensa luo naapurille, jossa se sai riehua yllin kyllin. Kennellissä Kipinä hieman haisteli sekä maisteli meitä ja tuli autoon mukaan ilman ininöitä. Autossa se oli kuljetuslaatikossa liimautuneena vaimon viereen ja tuli aina haistelemaan, jos tarjosi sormea ihmeteltäväksi kaltereiden välistä.

 
Iltapuolella saavuttuamme kotiin annoimme koirien tutustua toisiinsa kotipihallamme. Kuten jo mainitsin, Unikko oli saanut olla naapurien neljän tiibetinspanielin kanssa riekkumassa ja oli varmasti jo älläkällä siitä. Kotiin päästyämme Kipinä rupesi tutkimaan lähes välittömästi kaikki paikat Unikon katsoen vieressä. Hankkimamme sidostesukkamajava pääsi välittömästi tosi toimiin koirien riuhtoessa sitä yhdessä.

Jo ensimmäisenä yönä koirien pedit olivat vierekkäin ja taputtelin pienen koiran unten maille. Luovuin viime kerran kylmästä tavasta jättää koira välittömästi omilleen ja hyvin vaikutti toimivan. Muistan Kipinän hieman ulvoneen herätessään yöllä ja seuraavana yönä joutuessaan nukkumaan "yksin", mutta muutoin Unikon kanssa olleita ulinoita ei ole ollut. Tätä kirjoittaessa pälkähti mieleen, että toivottavasti kyseinen tapa ei lisännyt Unikon arkuutta (siitä lisää myöhemmin).

Muutoinkin kasvatusote on ollut hyvin rento Unikon alkupäiviin nähden ja se on mielestäni ollut erinomainen asia. Mielestäni sekin, että blogini on ollut tauolla juuri uuden koiran tullessa, on hyvä osoitus rentoutumisesta. Yllä olevat kysymykset osoittavat koiran hankkijoiden epävarmuutta, joka hieman häiritsee minua. Toki on hyvä pohtia kaikki alkujärjestelyt kuntoon uuden koiran tullessa kotiin, mutta liika jännittämisellä saattaa koirakin ruveta jännittämään ja alun iloinen tapaaminen voikin muuttua hermostuneeksi kyttäilyksi.

PS. satunnaisia kuulumisia löytyy "Blogi on tauolla" ja "Välipalaksi uutisia" -kommenteista!