Kipinä kävi elämänsä ensimmäisessä hammaskivenpoistossa tällä viikolla. Vaikka näkyvää hammaskiveä ei ollut juuri lainkaan, ientaskut pullottivat ja ikenissä oli selvä, joskin lievä tulehdus. Kysyin mielipidettä puhdistuksen tarpeellisuudesta useammaltakin lääkäriltä, kun en turhaan halunnut koiraa nukuttaa, ja vastaukset vaihtelivat kovasti. Yksi lääkäri sanoi että ikenien vuoksi pitäisi hoitaa pian ettei tulehdus pääse hammasjuuria pilaamaan, toinen ei edes hoksannut tulehdusta eikä nähnyt operaatiolle mitään tarvetta. Päätimme kuitenkin putsauttaa hampaat pitkän vitkuttelun jälkeen. Yllättäen hoidettavaa löytyi enemmän kuin Unnilta aikoinaan, vaikka Unikon kalusto oli päällepäin rumemmassa kunnossa. Tämä siis vinkkinä muille, se näkyvä hammaskivi on pienempi juttu kuin ientaskuissa muhiva. Hintaa operaatiolle tuli hulppeat 188€, mukaanlukien kynsien leikkuun nukutuksessa, niitä kun ei kotikonstein saa tarpeeksi lyhyeksi koska suoni kasvaa niin pitkälle. Nyt saksittiin kynnet reilusti lyhyeksi nukutuksessa.
Tämän pahemmalta kalusto ei näyttänyt ennen operaatiota.
Mutta nyt on entistä puhtoisempaa ja ikenetkin ovat paranemaan päin.
Nukutus meni normaalisti ja mielenrauhaa toi tieto siitä, ettei Kipinällä ole DNA-testien mukaan MH eli pahalaatuinen hypertermia -geeniä. MyDogDNA kertoo sairaudesta seuraavaa:
Pahanlaatuinen hypertermia (elimistön normaalia korkeampi lämpötila) on vallitsevasti periytyvä tautitila, jonka laukaisevat yleisesti käytetyt nukutusaineet tai lihasrelaksantti sukkinyylikoliini. Tälle sairaustilalle alttiille eläimelle kehittyy hyperkapniaa (veren tavallisista suurempi hillidioksidipitoisuus), takykardiaa (sydämen tiheälyöntisyys), hypertermiaa ja liikalihasjännitystä, kun se on nukutuksen alaisena. Tautitila on löydetty usealta rodulta ja yleinen näkemys on, että kaikki koirat ovat potentiaalisesti alttiita sille, mikäli ne kantavat altistavaa mutaatiota.
Suosittelemme tätä testattavaksi, koska kaikkien rotujen uskotaan altistuvan tälle mutaatiolle ja koska mahdollinen alttius on hyvä olla tiedossa eläinlääkärin hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa.
Herätessään Kipinä oli kärttyisä loppuillan ja halusi torkkua. Ulos ei ollut kiirettä eikä Unnia kaivattu lähelle. Vesi ja omat nappulat maistuivat vasta myöhään illalla. Seuraavana päivänä poika oli oma normaali itsensä eivätkä lyhyeksi leikatut kynnetkään tunnu aristavan. Operaatio oli kallis, mutta tuntui vaivan arvoiselta.
Ylläpitohoitoon kotona käytämme Virbacin kananmakuista hammastahnaa sekä vauvahammasharjaa ja hampaat pestään päivittäin. Hammasharjaa tehokkaampaa apua purukaluston hoitoon ei ole, vaikka puruluista ja suuhygieniageeleistä ynnä muista voi saada pientä apua. Sellaisenaan ne harvoin kuitenkaan riittävät. Unikko ja Kipinä hoitavat purukalustoaan raaoilla luilla pari kertaa viikossa sekä sonninsudeilla ja yhden merkin dentastixeillä. Viimeisistä en ole huomannut juur mitään apua, ovatpahan koirien mielestä vain hyvää karkkia. Kaapista löytyy myös Tropicleanin geeliä ja vaahtoa, mutta toistaiseksi ainoa toimiva keino on ollut hammasharja ja raa'at luut.
