sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Opas koiran pelonhallintaan

Suosittelen! 

http://ruutupaperi.fi/vetcare/opas_koirani_pelkaa/

Olen lukenut useita koirakirjoja aiheesta ja tämä maksuton opas pieksee ne kymmenen-nolla!


Idyllinen talvikuva


Pieni heleä ääni selän takaata: "Hei, mitä toi pieni koira syö?" Se siitä idyllisyydestä...

Unikko ja kuinka pelko voitetaan

Viime joulukuussa ilmeni Unikolla ikäviä piirteitä. Se alkoi pelkäämään, aristelemaan ja haukkumaan hiukankin poikkeavissa tilanteissa. Vaikeaksi tilanteen teki se, ettemme tienneet mistä ne johtuivat. Unikko on aina ollut arka koira, mutta ei näin arka. Syynä on saattanut olla silloinen palohälyttimen piipitys (paristot olivat lopussa) ja/tai muutama hieman riehakkaampi kohtaaminen isompien koirien kanssa. Harmi kun emme tiedä, sillä silloin voisimme tehokkaammin vaikuttaa asiaan.

"Rakas prinsessamme"

Odoteltuamme muutaman kuukauden, että menisivätkö oireet itsestään pois, kävimme luottoeläinlääkärillämme Tuija Salmisella. Nykyajan tyyliin mukaan tuli psyykelääkkeitä stressioireisiin (Clomicalmia koiralle, ei meille), jotka ovat muutaman viikon jälkeen alkaneet puremaan. Esim. bussimatka sujui tänään esimerkillisesti.

Se mikä oli hienoa niin eläinlääkärin kuin lääketuoteselostuksen ohjeissa, oli niiden ehdottomuus käytösterapialle lääkityksen tueksi. Ihmisten kanssa psyykelääkkeiden tehtävä on rauhoittaa tilanne siten, että terapiassa pystytään ohjaamaan elämä takaisin raiteilleen. Oli mukava huomata, että koirien kanssa toimitaan samalla periaatteella. Koira ja kissakoulu Heiluvassa hännässä onkin alkanut Itsehillintä ja kontakti -kurssi, joka toivon mukaan rauhoittaa tilanteen lopullisesti. Tässä muutamia vinkkejä sieltä:

  • lähtökohta: jos koira ei opi, niin vika löytyy yleensä hihnan toisesta päästä - katso peiliin!
  • tutustu koiran luontaiseen toiminta, esim. ymmärrätkö miksi koira haukkuu kohdatessaan toisen koiran?
  • käytiin paljon läpi palkkioiden merkitystä (et sinäkään tottelisi pomoasi töissä ilman palkkaa), erityisesti niiden välittömyyttä, positiivista vahvistamista ja naksuttimen käyttöä
  • pääidea: suunnittele oma toimintasi (tällä luennolla lähinnä palkkiot) vahvistamaan haluamaasi käytöstä

Tässä aiheeseen liittyen muutama kotitehtävä purtavaksi:
  • keksi 20 erilaista tapaa palkata erilaisissa tilanteissa
  • opeta palkkiomerkki eläimellesi
  • mitä on hyvä johtajuus?
"Tulevaisuudessa kaikki on hyvin."

    Coton Walk 14.3.2010

    ♪♫♪ ja kaikilla oli niin muukaavaa, oi jospa oisit ollut muukaana ♪♫♪


    PS. muista katsoa kuvat vanhoista Coton Walkeista! Käytä apunasi oikealla olevaa "hae tästä blogista" -apuvälinettä.

    torstai 4. maaliskuuta 2010

    Väriä elämään! (tai ainakin koiraan)

    (Tähän kohtaan tulisi markuskajomainen lakoninen kommentti, mutta kuvat vetivät liian hiljaiseksi. Lisää omasi tähän ___________________.)





    PS. panda oli positiivisesti hätkähdyttävä löydös!

    torstai 25. helmikuuta 2010

    Ensitapaaminen

    "Tuoko toinen koira iloa toiselle? Vai stressaantuvatko ne toisten seurasta? Pitääkö koirien olla samaa rotua ja samaa sukupuolta? Entä tuoko kahden koiran omisminen tuplavaivat ja tuplamaksut? Miten teidän koiranne ovat suhtautuneet uusiin pentuihin? Saisinko kokemuksia teiltä jotka ovat ottaneet toisen koiran sen ensimmäisen kaveriksi? Mitä tulisi ottaa huomioon ennenkö ottaa toista koiraa? Entä kuinka lenkkeily sujuu kahden koiran kanssa? Että mites sen koulutus?" (sic)


    Googlettamalla "toinen koira" löytyy jo kymmenestä ensimmäisestä hakutuloksesta paljon kysymyksiä. Pyrin antamaan alle omia kokemuksia Kipinän ensimmäisistä päivistä Unnilandiassa. Kaikkea en varmastikaan muista, mutta saattepa ainakin selville mitä on päällimmäiseksi jäänyt mieleen.



    Kipinän hakureissu oli todella helppo keikka. Jätimme Unikon parhaiden kavereidensa luo naapurille, jossa se sai riehua yllin kyllin. Kennellissä Kipinä hieman haisteli sekä maisteli meitä ja tuli autoon mukaan ilman ininöitä. Autossa se oli kuljetuslaatikossa liimautuneena vaimon viereen ja tuli aina haistelemaan, jos tarjosi sormea ihmeteltäväksi kaltereiden välistä.

     
    Iltapuolella saavuttuamme kotiin annoimme koirien tutustua toisiinsa kotipihallamme. Kuten jo mainitsin, Unikko oli saanut olla naapurien neljän tiibetinspanielin kanssa riekkumassa ja oli varmasti jo älläkällä siitä. Kotiin päästyämme Kipinä rupesi tutkimaan lähes välittömästi kaikki paikat Unikon katsoen vieressä. Hankkimamme sidostesukkamajava pääsi välittömästi tosi toimiin koirien riuhtoessa sitä yhdessä.



    Jo ensimmäisenä yönä koirien pedit olivat vierekkäin ja taputtelin pienen koiran unten maille. Luovuin viime kerran kylmästä tavasta jättää koira välittömästi omilleen ja hyvin vaikutti toimivan. Muistan Kipinän hieman ulvoneen herätessään yöllä ja seuraavana yönä joutuessaan nukkumaan "yksin", mutta muutoin Unikon kanssa olleita ulinoita ei ole ollut. Tätä kirjoittaessa pälkähti mieleen, että toivottavasti kyseinen tapa ei lisännyt Unikon arkuutta (siitä lisää myöhemmin).


    Muutoinkin kasvatusote on ollut hyvin rento Unikon alkupäiviin nähden ja se on mielestäni ollut erinomainen asia. Mielestäni sekin, että blogini on ollut tauolla juuri uuden koiran tullessa, on hyvä osoitus rentoutumisesta. Yllä olevat kysymykset osoittavat koiran hankkijoiden epävarmuutta, joka hieman häiritsee minua. Toki on hyvä pohtia kaikki alkujärjestelyt kuntoon uuden koiran tullessa kotiin, mutta liika jännittämisellä saattaa koirakin ruveta jännittämään ja alun iloinen tapaaminen voikin muuttua hermostuneeksi kyttäilyksi.

    PS. satunnaisia kuulumisia löytyy "Blogi on tauolla" ja "Välipalaksi uutisia" -kommenteista!

    tiistai 23. helmikuuta 2010

    Kaksi kuukautta Kipinöintiä!

    Kohta on kulunut kaksi kuukautta Kipinän tulosta, joten lienee vihdoin aika kertoa kuulumisia (eikö toisena
    tulleet joudu aina esikoisen varjoon :)

    Lyhyesti sanottuna Kipinän kotiutuminen on ollut uskomattoman helppoa! Jo ensimmäisestä viikosta lähtien on tuntunut siltä, että se olisi ollut aina täällä. Nytkin se rötköttää vieressäni ja Unikko tapansa mukaan keittiössä. Ainakin meidän osaltamme kaikki kysymykset "kuinka ne tulevat toimeen toistensa kanssa", "pitäisikö niillä olla erilliset ruokakupit" jne. ovat olleet merkityksettömiä. Johtuiko se koiran luonteesta vai meidän kouliintumisesta, tiedä häntä. Joka tapauksessa Kipinä tuli, näki ja voitti!