Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Silti olen pitkään vierastanut ideaa, että ihminen vangitsee luonnonkappaleen oman tahtonsa alla. Lisäksi olen asunut näihin päiviin saakka pienissä kerrostaloasunnoissa, joihin en ole hennonut ottaa lemmikkiä, edes hamsteria. Varsinkin koiran kaltaiset isot olennot tarvitsevat mielestäni paljon tilaa. Tämä periytyy ehkä lapsuuteni, jolloin maalla lomaillessani mummolan kissat saivat kulkea vapaasti ja koirallakin oli iso piha-alue, jossa se sai liikkua isolla alueella lieassa. Lisäksi koiran kanssa tehtiin useita lenkkejä päivässä omalla metsäalueella, jossa se sai juoksennella vapaana. Vierastinkin pitkään ajatusta koiran hankkimisesta, sillä mielestäni koira kuuluu maaseudulle, ei ahtaalle kaupunkialueelle. Tärkein tekijä lienee kuitenkin ollut allergisuuteni. Testien mukaan olen allerginen kaikille eläimille, vaikka allergisia reaktioita olen saanut vain kissoista. Tämän takia muutamat harkintamme eläimen hankinnasta ovat tyssähtäneet heti alkuunsa.
Idea koiran hankkimiseen tuli vaimoltani noin kuukausi sitten. Ilmoitus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Taustalla vaikutti varmasti se, että meillä oli ollut jo toistamiseen hoidossa tuttavien hamsteri, eikä minkäänlaisia allergisia reaktioita ilmennyt minulla. Lisäksi toisella tuttuvallamme on karvaton koira, joka kuulema sopii allergisille (juuh, tiedän, että allergia aiheutuu koiran hilseestä, ei karvoista). Kaiken lisäksi asumme nyt rivitalo-alueella, jossa on runsaasti liikkumatilaa isommallekin koiralle, joten hetken asiaa painoteltua mielessäni pohdin, että mikä jottei.
Herranen aika, mehän aiomme hankkia koiran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti