Kiskomatta paras: mitä tehdä, kun koira vetää hihnassa?

Taas on tultua yksi kirja luettua. Tällä kertaa urakka oli helpompi, vaivaiset 57 sivua, mutta asia oli sitäkin tärkeämpi: miten opettaa koira olemaan vetämättä talutettaessa. Tässä on Turid Rugaasin ohjeet:

1. Pysähdy heti hihnan kiristyessä tai uhatessa kiristyä.
2. Ole paikoillasi kaksi sekuntia kuin patsas.
3. Anna äänimerkki, esim. napsauta sormia tai suuta (naks-naks!).
4. Kehu koiraa kun se alkaa kääntyä sinua kohti.
5. Kävele muutama askel toiseen suuntaan.
6. Palkitse koiraa kun se seuraa sinua.

Toimi aina näin!

Siinä se oli. Pääidea on siis välttää voimien mittelyä (”minäkin vedän, jos sinä vedät”) ja aikuismaisesti rauhoittaa tilanne. Jotta koirakin oppisi tähän, sille annetaan palkinto. Vähitellen palkintoa ei enää tarvita ja valitsemasi äänimerkki alkaa tarkoittaa ”tule mukaani”.

Ennakointi

Tärkeää on huomata kohta ”uhatessa kiristyä”. Yöllä kaupungilla liikkuessasi et varmaan mene kujalle, jossa on epämääräistä jengiä pälyilemässä ympäriinsä. Ennakoit ja väistät tilanteen. Miksi et tekisi näin myös koiran kanssa? Eli: ENNAKOI! ”O-ou! Tuossa on linnunjätös pyöriskeltäväksi, kiljuva lapsijoukko lähestymässä, koira aikoo pissata sopimattomaan paikkaan…” Naks-naks! ja ohjaus sivuun. Avot!

Pilko harjoittelua

Toivottavasti lukijana hieman ärähdät: vaikuttaa liiankin helpolta… Hyvä. Olet oppinut kriittiseksi lukijaksi :-) Rugaas ehdottaakin kirjassaan kävelyharjoitusten pilkkomista osiin (kirjassa seitsemän vaihetta). Kokeile vähän kerrallaan. Käytä maalaisjärkeä. Esim. harjoittele aluksi rauhallisella paikalla palkintojen kera. Mikä tällainen paikka voisi olla? Kävisikö olohuone? Vähitellen ulos ja lopulta ohitusharjoituksia.

Aina harjoittelu ei tahdo Rugaasin mukaan kuitenkaan onnistua. Hän varoittaa mm. seuraavista sudenkuopista. Jos koira ei jaksa keskittyä, se voi olla liian väsynyt. Jatka harjoituksia myöhemmin. Meille on esimerkiksi tulossa pentu, joten tokkopa se muutamaa minuuttia kauemmin tätä jaksaa! Toinen Rugaasin varoitus koski katsekontaktia - se voi viedä huomion itse asiasta, joten vältä sitä. Kolmanneksi ja tärkeimpänä kohtana: jaksaisitko itse seurata puolisoasi ostoksilla joka päivä ilman, että kertaakaan saisit käydä esim. moikkaamassa kavereita. Et varmaan. Miksi koira sitten jaksaisi?

Ongelma: koira vai ihminen?

Pitkälettihumanistina nautin Rugaasin asenteesta: ongelma on harvoin koirassa, vaan enemminkin omistajassa. Etenkin omistajan sokeudessa kuinka koirien kanssa tulisi toimia. Muista siis pitää omat kätesi kurissa, ihmisillä kun on taipumus kiristää hihnaa itse. Voit palkita itsesikin vaikka pienellä naksulla ;-)

Voiko tähän tekniikkaan luottaa?

Kirjassa ei tietenkään esitetä tieteellistä tutkimusta asiasta, mutta Rugaas kokeilleensa sitä n. 200 koiralla kuukauden ajan ja kaikilla koirilla vetämisen vähentyneen. Kuvaajan mukaan vetäminen väheni harjoituslenkeillä kahdestakymmenestä vedosta viiteen. Ei siis poistunut kokonaan, mutta väheni valtavasti. Tämä kuulostaa sen verran vakuuttavalta, että ainakin minä aion kokeilla tätä tekniikkaa. Vuh, nyt lenkille!

Turid Rugaas: Kiskomatta paras: mitä tehdä, kun koira vetää hihnassa? (Sanasilta, 2004)

PS. Rugaas varoitti erityisesti kelataluttimen, eli fleksin, käytöstä. Siinä koira oppii vetämään. Hän lisäksi toivoi koiranomistajien käyttävän mieluummin valjaita kuin pantaa - se ei kurista eikä aiheuta niskaongelmia.

Lisäys 3.12.2012. Koska tämä on blogini 4. suosituin teksti, niin kerrotaan kaikille lukijoille, että tämä tekniikka on toiminut! Kahden karvapallon omistajana voin todeta, että haukkuminen on edelleen ongelma (Unikko vahtii kotona, Kipinä ei, kun taas Kipinä vahtii lenkeillä, Unikko taas ei - argh!), mutta kiskominen ei. Kärsivällisyyttä harjoituksiin!

Lisäys 16.10.2013: Sen verran pitää vielä kommentoida tekstiä, että vesis... eiku koirissa on eroja! Unikko hyppi pienenä hihnassa ja puri jopa takamuksesta (kyllä, pienillä jaloilla pomppaa korkealle), kun Kipinä puolestaan syntyi hihna kaulussa. Tänäkin päivänä eron huomaa, mutta Unikko on oppinut hyvin kävelemään hihnassa.